3. huhtikuuta 2012

Kunnes opin taas hengittämään





Sydän hakkaa
Kuristava tunne kulkee pitkin kehoa

Vapisen

Ajatukseni ahdistuvat samaan kehään
Kiertävät tuhatta ja sataa
Sairaanloisella ylinopeudella

Lopulta kadotan maailman jonnekin
Käperryn itseeni

Jään odottamaan että paha menee pois



Paniikkihäiriö nosti eilen päätään kuin kevään ensimmäiset kukat olisivat puhjenneet. Vuoteen minun ei ole täytynyt kokea sitä kamalaa tunnetta kun todelisuudentaju heikkenee enkä saa happea. Poskiani kuumotti, kylmä hiki käsissäni ja kuin kalma olisi koskettanut, tuntui sisälläni. Värit silmissäni vääristyivät, valkoinen näytti ensin sinertävältä ja muuttui lopulta hennon vaaleanpunaiseksi. Kuolemanpelko takaraivossa särki päätäni ja silmiini sattui.

Paska olo hellitti tunnin sisään, mutta bussissa ollessani se toistui. Silloin tiesin, että riivaaja on palannut. Vihaan sitä tunnetta. Elämäntilanteeni on loistava ja minulla menee hyvin. Kohtaukset eivät liity mihinkään tiettyyn tekijään vaan ovat ennustamattomia. Kohtaukset vievät voimani. Käteni ovat jatkuvasti kylmät ja pelkään sen palaavan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.