6. syyskuuta 2012

A year ago


Tänään on se päivä, jota odotin peläten koko vuoden. Haikeus valtasi mielen sytyttäessäni yhdettätoista kynttilää kotiini hänelle. Tasan vuosi sitten hyvä ystäväni kuoli auto-onnettomuudessa. Aika on kulunut tavattoman nopeasti. Se on sellainen asia, jota ei pieni ihmismieli oikein ymmärrä. Eräänä päivänä hän on siinä ja sitten hän on poissa. Ihan kuin sillä olisi ollut joku tarkoitus, että olin nähnyt hänet edeltävänä viikonloppuna ja sopinut vanhoja kaunoja, vaikkei sellaisia varmaan ollutkaan koskaan. Hän oli kaikkiaan positiivinen ihminen ja tulee elämään aina muistoissamme. Ei ole mitään sellaista, mikä toisi hänet takaisin, enkä osaa pukea ajatuksiani sanoiksi muutenkaan. Olen täällä ja muistan sinua. Tiedä se. Muuta en osaa sanoa. Tämä on niin perkeleen vaikeaa. Asiaa ei auta ollenkaan taloyhtiön vuotuiset grillibileet, jotka on vuosittain juuri tänä päivänä. Aivan kuin muistuttamassa jostakin. Tirautan kyyneleen vielä vuodenkin jälkeen. Tämä on niin vitun väärin.


Tämä vuosi on ollut kipein sydämeni muisto

                                           Sieluni raskain taakka

Kuitenkin näiden päivien kääntöpuolella on jotain kauneinta mitä ihmisellä on
Surun vaakakupissa
Suurin rakkaus

Olen niin pieni ihminen
ettei sydäntäni ole rakennettu kantamaan näin raskaita asioita

Tämän kuun kiertäessä olen pelännyt paljon
                                           Olen menettänyt liikaa


2 kommenttia:

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.