1. syyskuuta 2012

You step a little closer each day


Kitarakaupat kaverini kanssa peruuntuivat tiistailta, koska  tahdoin välttämättä kitaran nailonkielisenä sormiani ajatellen näin alkuvaiheessa. Tuliterä soitin houkutteli, ja tiesin ettei laadukasta sellaista saa alle satasen. Se ero, joka on sadan- ja neljänsadan euron soittimien välillä, on uskomaton. Kävinkin TammerPianossa eilen katselemassa ja koittamassa erilaisia ja erihintaisia kaunottaria ystäväni kanssa ja päädyinkin ostamaan sieltä itselleni sen rakkaimman, ensikitaran.  Tämä ystäväni on auttanut minua kovasti pääsemään soittamisen makuun ja on varmasti jatkossakin tukenani tuon pelottavan uuden soittimen kanssa, koska on itse soittanut neljätoista vuotta. Etsin mahdollisimman perinteistä ja laadukasta akustista hyvään hintaan. Millainen olisikaan kitaristi ilman kitaraa ?

4 kommenttia:

  1. Sulle olisi haaste mun blogissa :)

    http://ajaviagem.blogspot.fi/2012/09/haaste-11-faktaa-vastausta-ja-kysymysta.html

    VastaaPoista
  2. Mä sain ekan oman kitaran ekalla luokalla, kun kävin kitarakursseilla. Sittemmin se kitara meni mun serkulle ja nykyisin siitä taitaa olla kauka katki :D. Mulla on nykyisin mun isän akustinen kitara joka on mulle ihan törkeän iso. Ei oo kylläkään tullut vähään aikaan soiteltua.

    VastaaPoista

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.