16. joulukuuta 2012

Tuoppi oltta ja muutama sointu

Kävellessäni lumisateessa erään puiston poikki ja erään biisin alkaessa soimaan hymy nousi huulilleni. "Slow white snow. A million places to end up. Bound by none. Making your plans as you go."

Perjantaina lähdin viimeisellä bussilla kotoa keskustaan kyllästyttyäni rypemään itsesäälissä ja yksinäisyydessä. Viinan katku tunkeutui tajuntaani naureskellessani neljän randomjätkän homovitseille ylivuotavassa linja-autossa. Ystäväni ja hänen ystävänsä odottivat minua Tampereen Bar Buldogissa tuolloin - humalassa pelaten shakkia. Naureskellen heidän humalatilaansa ja pelin mennessä kuollut vauva -vitseihin ja Chuck Norrisiin siemailin tuopin olutta myhäillen mielessäni ettei seuraavana päivänä tarvitsisi kärsiä krapulaa. Tänä viikonloppuna olen opetellut asioita;. Olen opetellut ajamaan autoa, soittamaan kitaraa ja poistumaan riitatilanteista. Olen yrittänyt myös oppia nauttimaan yksinolosta, mutta siihen tuskin tulen koskaan tottumaan.

4 kommenttia:

  1. Tarvitseekö yksinäisyydestä edes koskaan nauttia? Toisinaan on kyllä hyvä olla yksin mutta ihmiset ovat laumaeläimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielummin siitä oppisi nauttimaan kun kärsisi yksin kotona päivästä toiseen :/

      Poista
  2. Tottahan tuokin :/ Noh tsemii hei! Kyl se siitä päivä kerrallan ja silleen (:!

    VastaaPoista

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.