9. toukokuuta 2013

Aamu sarastaa, muttei yhtä kauniina kaikille

Herään hieman kahdeksan jälkeen, keitän teetä ja lähden viemään roskia ulos. Ihmettelen kummallista hajua rappukäytävässä. Naapurissa tehdään varmaan remonttia, ajattelen. Ystäväni ilmoittaa tulevansa kahville. Hetken kuluttua ovikelloni soi - Täällä on savua ja haisee palaneelle, hän sanoo rappukäytävässä seisoessaan. Alan tietysti heti panikoimaan. Juodaan nyt kahvit ja katsotaan mitä tapahtuu, hän rauhoittelee. Laitan kissankopan valmiiksi, sammutan tietokoneen ja mietin mitä otan mukaan jos lähtö tulee. Ystäväni vain naureskelee rennosti kun minä ramppaan parvekkeen ja ulko-oven väliä katsellen ikkunasta ja ovisilmästä. Hän kuuntelee postiluukusta ja sanoo että käytävässä on palomiehiä. Paloautoja, poliiseja ja ambulansseja risteilee tiellä. Seisomme parvekkeella ja kuulemme kun yksi palomiehistä huutaa että Menkää sisälle vaan ! ja pyytää heittämään jotakin alas parvekkeelta. Kuuluu *kops* ja joku käskee soittamaan mersun omistajalle. No ei nyt sentään, mutta se olisi ollut humoristista, jos he olisivat heittäneet vaikka sohvan tuon mersun päälle... tai ruumiin. Aika mustaa huumoria.


Naapurikämppä vähän savusi. Jos olisin ollut yksin kotona, olisin varmaan kantanut kissan ja Paven ja järkkärin keskelle pihaa ja itkenyt siellä jälleen menetettyä kotiani ja sitä etten ole vielä ottanut kotivakuutusta. Minua niin ei ole luotu elämään yksin. En selviä tällaisista tilanteista yksin. Onhan siinä oma jännityksensä  torstaiaamuna kun savun haju tunkeutuu asuntoon ja hälytysajoneuvot täyttävät tien. Kisakatsomo taisi olla viereisessäkin talossa pystyssä.


Aamulehden tarina tapahtuneesta täällä.
Viimeisenä mieleen painuu savun haju
Enkä muista hengittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.