22. marraskuuta 2013

Pakkanen tiivistää maailman purkkiin, sulkee kannen ja ravistaa

Kello oli aamuyö kun heräsin painajaiseen. Siinä unessa eräässä metsässä asui joku, joka yritti olla jotakin, jota hän pelkäsi yli kaiken. Se metsä oli ehkä pelottavin metsä ikinä, koska kyseinen henkilö oli luonut siitä sellaisen. Juoksin hänen kanssaan metsän laitaan ja tuolloin ohi kulki tämä jota hän pelkäsi ja joka hän yritti olla. Kaveri kääntyi kannoiltaan syvälle metsään ja yritin juosta perään, mutta jalkani eivät kantaneet. Jäin sinne metsään tämän armoille, jota en edes tiennyt mikä se oli. Tämän parempaan kerrontaan en kykene... Unen ja todellisuuden raja hälvenee aina herätessäni painajaisesta ja tuostakin kun luulin herääväni ja herättäväni Saulin niin heräsinkin taas uudelleen ja uudelleen.

Palasin petiin vielä tunniksi ollakseni skarppina aamulla kun ystävättäreni tuli laitattamaan hiuksensa luokseni matkallaan naimisiin häihin. Juorusimme savukkeiden saattelemana terdellä ja sitten hän saattelikin itsensä jo matkaan. Menin puhelimellani selailemaan opettajilta tulleita viestejä, enkä edes muista milloin viimeksi vitutuskäyrä olisi niin nopeasti noussut huippuunsa... Minulla on siis meneillään ammattiosaamisen näyttö ja kohteeni on kaksikerroksisen rivitaloasunnon koko yläkerran remontin suunnittelu ja toteutus eli vierashuone, olohuone, makuuhuone sekä wc ja vielä rappustenkin uusiminen. Ohjaajat ovat aina toitottaneet kuinka tärkeää on että artesaanityö vastaa omaa mielenkiintoaan ja tähtää siihen mihin haluaa erikoistua valmistuttuaan, sillä tämä on se millä tulevaisuudessa haetaan töihin. No tämähän on juuri sellainen - laaja ja juuri sitä mitä tahdon tulevaisuudessa tehdä. Kohteessa, aivan kuin kaikissa remonteissa, tulee takapakkeja, eikö ? Aivan kuten tässäkin... Tilasimme rappuset, mutta ne eivät vastanneet odotuksia, joten ne lähtivät takaisin kymmenen viikon odottelun jälkeen. Saatuaan tiedon tästä, ohjaajani kertoi minulle etten voi tehdä tätä artesaanityönäni koska projekti ei valmistu ajoissa, vaan tämä lasketaan tilaustyön näytöksi ja vastaavasti opinnäytetyönäni maalaisin graffitin koulun seinään. Anteeksi, mitä vittua ?! Ajattelitte sitten niinkun että tekisin lopun elämääni katutaidetta ? Vaikka työ ei ole valmis jouluksi, niin ei se jumalauta kai tarkoita etteikö sitä voisi laskea opinnäytetyöksi ? Kohde, jota olen nyt tehnyt siitä asti kun koulu syksyllä jatkui ja jota tekisin alkuvuoteen saakka vastaan graffiti, jota maalaan korkeintaan kolme tuntia. What the fuck is your point here ?! Se, että rappusien kanssa on tullut takapakkia, ei tarkoita sitä etteikö kohteessa olisi töitä, päinvastoin... Nyt täytyy hommata niillekkin uusi tekijä. Projekti etenee (vierashuone on jo valmis !) ja minulla on töitä enemmän kuin tarpeeksi. Sen ymmärsin jo keskiviikkona uskomattomimmassa darrassa ikinä ettei pullo viskiä tee hyvää kenellekkään, mutta olenko ainoa joka ei ymmärrä tätä logiikkaa ?

Lopuksi rauhoittavia kuvia. Namaste.

Herra Matikaisen ruoka-aika

Talvi tuli

Sneak peek kohteen olohuoneesta

Sitä rupee tänkin homman ottaan tosissaan, kun työolosuhteet on nämä

Ja sneak peek kohteen vierashuoneesta


Liimasin siihen mansikanmakuiseen huulirasvaan FUCK YOU -tarran
                                                                 ja itkin niin paljon että tupakka sammui.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.