24. huhtikuuta 2014

Olisipa maailma täynnä parempia huomisia

Tämä päivä on ollut... noh, en varmaan edes tiedä mitään niin kamalaa sanaa. Kummallakohan jalalla nousin sängystä? (Tähän väliin mieleeni juolahti erittäin huono puujalkavitsi, jonka päätin kuitenkin jättää julkaisematta. Onneksi.) En muista milloin viimeksi vitutuskäyrä on ollut niin korkealla kuin tänään. Jo aamulla herätyskellon soidessa olo oli fyysisesti, että henkisesti voimaton... Se on vain seitsemän tuntia, ajattelin. Töissä ei ainakaan tarvitse stressata, ajattelin. Pyörän kumi oli rikki. Pyörän pumppu oli rikki. Myöhästyin töistä, koska jouduin kävelemään - sain huudot siitä kuinka kaupan ala toimii, tai ei toimi, jonka seurauksena nielin ylpeyttäni ja kyyneleitä takahuoneessa, joka määrittikin loppupäivän vittun vitun hyvän fiiliksen. Välittäjä ei soittanutkaan pienestä täydellisestä yksiöstä, jota kävin eilen katsomassa, vaikka lupasi. Muuttoon menee laskujeni mukaan toista tonnia rahaa ja minulla ei ole varaa ostaa edes tupakkaa, koska olen liian sinisilmäinen ja lainaan rahaa väärille ihmisille.

EDIT: Yhteiskunta-, yritys- ja työelämätietouden kurssi meni toistamiseen vituiksi, koska minulle ei ilmoitettu milloin on koe. Ei muutakun ensi vuonna kolmatta kertaa samainen kurssi. En niin valmistu ikinä. Drinkkikurssinkin ohjaaja kyselee lopputyötä.


Miltä nyt tuntuu?
          En tiedä. En todellakaan vittu tiedä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.