2. syyskuuta 2014

Sano mua rehtoriks



Kiusaamisen vastainen Kutsu mua -kampanja on yksi harvoista somen villityksistä, joihin olen ottanut osaa. En tunne oleeni koskaan oikeasti kiusattu, mutta haluan antaa tukeni kaikille jotka kiusaamista ovat joutuneet kohtaamaan. Osakseni saan lähinnä kateellisten panettelua ja vittuilua, jonka olen oppinut ottamaan vastaan huumorilla provosoitumatta. Kenelläkään ei ole oikeutta tulla arvostelemaan minua ihmisenä ja minä tiedostan sen. Ala-asteelta muistan muutaman haukkumanimet, joita oli mm. hörökorva, koska täytyyhän se myöntää että näillä voisi vaikka lentää ja siaksi haukuttiin nimeni vuoksi vaikka se kirjoitetaankin c:llä, niinkuin äiti yritti aina lohduttaa. Paskanpuhuminen on myös kiusaamista, ja sitä sain osakseni asuessani siellä pienessä kyläpahasessa Orivedellä, mutta en koskaan välittänyt siitä. Ihmiset juoruaa ja se on kuin rikkinäinen puhelin, jolle ei voi muuta kun heittää roskiin. Kiusaamiseksi leimataan nykyään kaikki. Kuulostaa ehkä kylmältä, mutta minusta tuntuu että lapset ja nuoret ovat nykyään hieman avuttomia. Lapset kasvatetaan vaaleanpunaisessa hattarassa, jossa he eivät tiedä mitään pahasta maailmasta. Kuinka kukaan voisikaan siinä tilanteessa oppia puolustautumaan, kun niitä idiootteja kuitenkin on aina ollut ja tulee aina olemaan?



2 kommenttia:

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.