8. kesäkuuta 2016

Vie minut metsään apinamies

Vanhemmiten on oppinut arvostamaan sellasia asioita joita betoniviidakossa ei välttämättä kävele vastaan päivittäin. Nurmikko paljaiden varpaiden alla, puusauna, vapaana juokseva koira ja rehellisesti grillissä valmistettu makkara Turun sinapilla. Kahden päivän autoremontti vei meidät pois sivistyksen parista, eräälle punaiselle hirsituvalle, josta uupuu vain se kliseinen perunamaa. Nikkaroin torpan lahon astuinlaudan tilalle uuden ja salaa taputin itseäni olalle uravalinnasta, josta on kerrankin käytännön hyötyä. Tajusin pärjääväni - Ei, vaan jopa viihtyväni maaseudun rauhassa, sillä mukaanottamani läppärikin unohtui vain lojumaan sängyn viereen koko viikonlopuksi. Lintujen kilpahuutokaan usvan keskellä ei valvottanut yöllä. 

Jos nuotion sytyttäminen olisi supervoima, olisi se ehdottomasti minun. Kiitos tästä kuuluu isäukolle, jonka Pikku Jessicalle opettamat taidot ovat edelleen muistissa. Jos joudut joskus autiolle saarelle, niin soittele!








"Yöttömässä yössä
vain vuosisataisen metsän humina


Odotat aamua, mutta

                                        mitä pelkäät?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.