19. syyskuuta 2016

Minusta tuli lintuemo

Kotonani on ollut lintuja pienestä pitäen. Seeprapeippoja muksuna jo niihin aikoihin, joista en muista mitään ja sittemmin neitokakaduja. Ei sitä koskaan osannut pitää erikoisena asiana että kotona lenteli vapaana lintuja, saati ymmärtänyt että linnunlaulu olisi voinut olla jollain tapaa ärsyttävää.

Undulaattipojat Pablo (Brasilian lipun värinen) ja Vladimir (Pastellinsävyinen) kotiutuivat meille tänne Tampereelle perjantai-iltana. Nämä kahdeksanviikkoiset veljekset ovatkin hurmanneet alusta saakka persoonallisuudellaan ja ovat kotiutuneet yllättävän pian. Hirssi maistuu kädestä, huone on tutkittu viimeistä nurkkaa myöden ja häkkiinkin palataan kiltisti nukkumaan. On siinä ollut mopsilla päänkääntelemistä kun äijillä on lentonäytös meneillään. 

Feels like home.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.