2. tammikuuta 2017

Myrskyn jälkeen

Herran vuonna 2016 päätin olla stressaamatta joulua ja uuttavuotta lainkaan. Oikeastaan luovuin tarpeettomasta yliajattelusta jo kesän tienoilla. Jätin joulusiivon ja safkaostokset tekemättä ja lähdimme joulunviettoon ystävättäreni luo kaupungin toiselle laidalle. Komeammalle puoliskolleni olin näppäränä likkana nikkaroinut höylä- & sutitelineen jalavasta sekä pleksistä. Täydensin settiä vielä Bluebeards Revengen uudella sudilla ja erilaisilla miesten tököteillä salmiakkisuklaata unohtamatta. 

Saadessani häneltä oman lahjakuoreni, tuntui antamani paperikassin sisältö hyvin vaatimattomalta. Muistan kun ystävättäreni uteli minulta aiemmin joululahjatoiveitani ja oli tullut siihen tulokseen että tarvitsen hemmottelua tai vaihtoehtoisesti lomaa tästä sietämättömän keveästä arjesta, ja kielsin häntä ostamasta mitään. Siinä pienessä kuoressa oli enemmän hemmottelua kuin keskivertoihminen kykenee käsittelemään niin pienessä ajassa. Kasvohoito, kokovartalohieronta, jalkahoito sekä käsihoito... Kolme ja puoli tuntia kun joku vain mälvää sinua kauneushoitolassa. Tämän lisäksi pääsin kampaajalle juomaan cappuccinoa samalla kun sävytettiin tämä ikuisuusprojektikuontalo kerrasta vaaleammaksi ja kylmemmäksi. Keskustelu siitä etten tahtonut ystävättäreni ostavan minulle mitään, johti yhteisen laivamatkan varaamiseen vuoden alkuun, joten siinä sitä lomaa kaukana kaikesta, jonka tarpeessa olen ollut. Minunlaiselleni köyhyysrajan alapuolella aina eläneelle vaatimattomalle ikiopiskelijalle tämä on kuin pullo hunajaa. 

Päivää myöhemmin sain viestin itse Alban Essexiltä, jossa hän kertoi minun voittaneen huntin tatuointilahjakortin Belowzerolle. Kuka minä olen ja mitä on tapahtunut Jessicalle? Eikä siinä vielä edes kaikki. Sittemmin luottokauneudenhoitajani otti yhteyttä ilmoittaakseen tarvitsevansa mallia rakennekynsiin sekä ripsiin uudelle liikkeelleen pelkillä materiaalikustannuksilla. Olen saanut tämän kaiken muutaman viikon sisään puoli-ilmaiseksi, ja minusta tuntuu samaan aikaan siltä kuin tukahtuisin sellaiseen oikein jalkapohjia kihelmöivään onneen, ja samaan aikaan siltä kuin en olisi ansainnut tätä kaikkea. Kuin olisin jotain velkaa kaikille tämän mahdollistaville osapuolille. Sanotaan ettei materia tuo onnea... Paskapuhetta, mutta uskon. 

Olen niitä ihmisiä jotka ovat kasvaneet arvostamaan mitä tahansa ilmaista, oli se sitten kuppi kahvia tai ämpäri täynnä märkiä villasukkia. Viime vuosi parani loppuaan kohden viimeistä päivää myöden ja olen nyt virallisesti saanut kaiken mistä pieni ihminen voi kerralla haalveilla. Saavillinen rakkautta päin naamaa. Minä toivon että tällaisiin ylellisyyksiin ei totu, sillä ystäväni lupasi jo tuoda minulle pullon lasolia ja lyödä minua turpaan jotta tipun keskiluokkaiselta pilveltäni takaisin todellisuuteen.







Ajatuksesi minulle on kuin
maailman pehmein täkki


                                         vasten selkäni rosoista pintaa.

                           

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.