15. helmikuuta 2017

Luotivauvoja ja hiljaa hiipivä vanhuus

Kolmisen viikkoa on kulunut ja Below Zerolla ottamani upea leima on lähestulkoon parantunut. Edellinen postaus "Tatuointihypetystä ja hipsterkahviloita" kertoo lisää aiheen tiimoilta. Sessio oli erittäin nopea ja kivuton, lähestulkoon rentouttava. Iso käsi Alban Essexille. Korkeutta teoksella on n. 12 senttiä, penkissä istuin puolisentoista tuntia ja hinta tälle komeudelle kipusi 300 euroon.

Kuluneet kuukauden päivät on tatuoinnin parantelun lisäksi edenneet muuttolaatikkotetriksessä, täydellisen hiussävytteen metsästyksessä (ja sen löytämisessä) sekä pirullisen sinnikkään flunssan kourissa, jota vapaapäivien puute on pidentänyt entisestään. Tällä päivämäärällä viimeinen muuttolaatikko on tyhjennetty ja saankin ne heti uusiokäyttöön rakentaakseni lavasteeksi satumaisen prinsessalinnan erääseen tapahtumaan maaliskuulle. Työsuhde-edut kohdallaan, sillä kukapa ei olisi halunnut pikkutyttönä (tai vähän isompanakin) rakentaa linnaa ja unelmoinut kylpevänsä mielin määrin glitterissä. 

Viimeisimpänä leffatärppinä tähän keskiviikkoiltaan A Monster Calls, syksyllä imestynyt draama-/fantasiaelokuva, joka sai sen vahvimman ja itsenäisimmänkin naisen tirauttamaan salaa kyyneleen. Saattaa toki olla mahdollista että olen vain tulossa vanhaksi, sillä viimeviikolla raahasin kotiin tuoreen basilikan vaan koska se tuoksui hyvältä ja toisinaan olen yllättänyt itseni kuuntelemasta Miljoonasadetta. Trailerin voit katsoa alhaalta.









            "Hei älä koskaan ota runoilijaa luoksesi asumaan..."

Follow my blog with Bloglovin 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.