1. maaliskuuta 2017

Kirpparihain tunnustuksia ja löytöjä

Oon todella saamaton huoltamaan vaatekaappiani. Muutossa lähti kaksi pahvilaatikollista matskua roskiin tai kiertoon tutulla "Olenko käyttänyt tätä vuoteen" -tekniikalla. Oon toisinaan myös todella huono katsomaan ylipäätään mitä laitan päälleni. Asukokonaisuuteni vastaavat nykyisin lähinnä adjektiivia tylsä, vaikka muuttokuormaa purkaessa kuulinkin ystäväni sanat "Sulla on niin kauniita vaatteita"... On, mutten osaa niitä käyttää. Käyn kirpparilla noin kerran kuukaudessa ja koskaan en lähde sieltä tyhjin käsin. Joko mulla on todella hyvä aarretutka, tai matalat standardit.

Millaisia vaatteita mä sitten yleensä käytän? Mustia. Ja villasukkia. En juuri mitään naisellista, vaikka kaappi tursuaakin niitä iki-ihania nättejä vermeitä ja mekkopino on huojuva. Ystävän painostuksesta puin eräänä iltana omasta kaapista löytyneen polka dot -kuosisen paidan päälleni illanviettoon ja ainoat asiat jotka näin pällepäin oli se, että se ei ole tyyliseni ja se on liian paljastava, vaikka todellisuudessa se peitti aivan tarpeeksi. Kaikki housuni, joita käytän, ovat mustia. Tiukkoja mustia, löysempiä mustia, revittyjä mustia, nahkaisia mustia...

On huvittavaa kuinka parissa vuodessa kiinnostus laittautumiseen on tipotiessään. Kiinnostus, tai oikeastaan se minkä näkee tarpeelliseksi. Teinivuosina ilmaisin paljonkin itseäni habituksellani, enkä olisi koskaan poistunut kotoa näyttäen tällaiselta "perus lähiömutsilta", niinkuin ystäväni asian ilmaisi. Tämä on se syy miksi tästä ei ole koskaan kehkeytynyt minkäänlaista tyyliblogia.

Eilen piipahdin vaihtelunvuoksi Itsenäsyydenkadun Bonus Kirppiksellä, vaikka Radiokirppis onkin ollut vakkarini. Mukaan tarttui seuraavaa, yhteishintaan 13 euroa: 



Musta pitsiselkäinen toppi, jonkalainen kaapistani jo löytyykin, mutta väärän värisenä. 

Kyynerpääpaikattu neule, josta saa hyvin taiteilijamaisen tai jopa arkkitehtimäisen vaikutelman. Eräs poikaystäväni villapaita, jota tykkään lainata on hyvin Kurt Cobain -tyylinen ja tässä on mielestäni samaa vibaa. Lisäksi kukkakuosinen tummansininen kellohame. Ei tyyliäni, mutta rakastan sitä ja haluaisin olla sellainen ihminen joka pukeutuu johonkin näin tyylikkääseen. Pienen kaventamisen ja lyhentämisen jäljiltä sen pitäisi olla täydellinen. Lupaan käyttää sitä kesällä edes kerran.



Mekot ovat aina olleet minulle kompastuskivi. Puin taannoin päälleni ystäväni ostaman tuhkanvaaleanpunaisen pitsimekon ja se näky oli jollain tavalla silmiä avaava. Ja naurettava. Instagram-seuraajat tietää. Tällaiset selkeälinjaiset mustat, nätisti laskeutuvat mekot on se mun juttu, jos ne ylipäätään on. 





Minkälaisia dilemmoja te koette pukeutumisenne kanssa?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.