29. toukokuuta 2017

I love your depression and I love your double chin

Kevät todella saa ihmisen heräämään eloon. Pääni pursuaa ideoita ja energiaa. Halu tehdä aivan kaikkea on suunnaton, mutta anorektisen ulkomuodon omaava lompakkoni ei sovi kuvioon. Viimeisen kuukauden aikana ollaan saatu Locksterin liike auki ja taputeltu avajaiset, julkaistu William Blackswanin "Infected Minds" musavideo, olen käynyt katsomassa stand uppia, nauttinut reggaeta ja makkaraa terassilla, saanut ajokortin, viettänyt aikaa iki-ihanalla kotipaikkakunnallani Orivedellä mm. äidin kuuskymppisten merkeissä (jotka btw olivat menestys), järjestänyt ainakin yhdet, kahdet, kolmet juhlat, tehnyt promohommia, käynyt kuvattavana, saattanut matkaan uusia kuitutakkutukkia ja haalinut itselleni uusia asiakkaita tapahtumasomistuksen saralta. Jumaleissön. Juuri aikaa kirjoittamiselle ei siis ole herunut, vaikka päivänvalo saakin heräämään tavallista aiemmin. Niin kutsuttuun kesälomaan on viikko, josta oikeastaan mun duunit vasta alkaakin. Koitan jatkossa jakaa tän hullunmyllyn tapahtumia vähän yksityiskohtaisemmin.

Meikäläisestä viis, oli mulla asiaakin. Halusin ylistää mun upeita ystäviä. Tiedätte kyllä ketä olette. Yksi sai mut taannoin liikuttumaan, kun oli ostanut meille liput yhden mun lempiartistin keikalle. Artistin, jonka kuuntelemista en monelle myönnä ja jonne ei moni mun piireistä lähtis. Toinen tarjoaa mulle duunia sillon kun en taloudellisesti pärjää ja istuu mun kanssa alas kattoon telkkarista kauniita miehiä mekoissa. Kolmas haastaa mut lähteen ulos sillon kun maailma tuntuu ylitsevuotavan pahalta, tekee safkat vaikka koko suvulle ja vaihtaa mun kanssa dänkeimmät meemit. Jos mä haluaisin olla cheesy, niin lainaisin varmaan Damien Riceä sanoin "I love your depression and I love your double chin" ja että herääminen ilman teitä olis kuin juominen tyhjästä kupista. Oon teille koko pienen elämäni velkaa. Kiitos.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.