Valon kajastus ja kellastuneet tapetit

23:01

Palaan viikonlopun remonttityömaalta kotiin. Punaiseen tupaamme on ilmestynyt uusi ulko-ovi, joka on häiritsevästi saman sävyinen kuin makuuhuoneen tehosteseinä. Sisälämpötila näyttää kolmeatoista astetta. Taisi pojilla vierähtää oven vaihdossa muutamakin akateeminen vartti. Vaatii totuttelua että enää ei voikkaan kotiin tullessa odottaa sisällä näyttävän hellelukemia. Kylmä nenänpää, villasukat ja viltit ovat tulleet tässä parissa viikossa hyvinkin tutuiksi. Vuotuinen niska- & hartiaseutuni ongelma muistuttaa jälleen olemassaolollaan liikunnan puutteesta ja ystävättäreltäni saatu viikon ilmainen salilipuke kuumottaa repun pikkutaskussa. 

Mä en luvannut uudelle vuodelle mitään, jos niitä jokailtaisia itselleen ennen nukkumaanmenoa uskoteltuja tupakoinninlopettamisia ei lasketa. Ikävä kyllä itselleen valehteluun tottuu. Kahviin en ole sortunut. Edellisestä kupillisesta on kutakuinkin kolme ja puoli kuukautta. Kahviloiden tuoksu on huumaava.

Omakotitaloasuminen on jotain, josta en villeimmissä kuvitelmissanikaan osannut haaveilla vielä puoli vuotta takaperin. Olin kuudessa vuodessa ehtinyt jo kapunkilaistua ja tottua Tampereen hälinään. Kaikki oli lähellä eikä asuminen vaatinut minkäänlaisia uhrauksia. Elämä oli huoletonta. Tuo yksi aurinkoinen syyspäivä muutti kaiken. "Lähdetään katsomaan yhtä taloa..."

Astun autosta ulos mutaiselle pihamaalle, pitkäksi venähtänyt nurmikko ja sieltä täältä luonnon seasta pilkottava roina kertoo tarinaa. Paikalla on muitakin uteliaita. Ensimmäinen käynti talossa oli hyvin silmiä avaava. En vielä silloin tiennyt, että tämä asumiskelvottomana huutokaupattu kohde tulisi olemaan minun majapaikkani ainakin toistaiseksi. En tiennyt kuinka monta sataa tuntia tulisin uhraamaan näihin seiniin ja lattioihin, kuinka paljon tulisin näkemään asioita, jotka valovottaisivat minua yöllä ja kuinka palkitsevaa jokin voi parhaimmillaan olla. En tiennyt että minusta olisi tällaiseen projektiin.


Ulosmitatussa kiinteistössä oli vielä entisen asukkaan omaisuus. Takin taskussa koiran herkkupaloja, ruoka jäänyt liedelle, tiskikoneessa puhtaat astiat, jääkaapissa puolen vuoden takaiset sapuskat. En valitettavasti voi jakaa kaikkia speksejä siitä millainen draaginen loppu tällä talolla oli ollut, mutta voin kertoa siitä eteenpäin, mistä meidän tarina alkaa. Talo siis myytiin asuinkelvottomana lähinnä lian, roskan ja tavarapaljouden vuoksi. Talo on aikoinaan rakennettu hyvin, pohja on kunnossa eikä kosteusvaurioita löytynyt. Asuntoa siivotessa vastaan tuli valokuvia, rakkauskirjeitä, lasten leluja, hiiriä, kaikkea mikä teki ensimmäisestä yöstä talossa todella vaikean. Löysin itseni ajattelemasta talon menneisyyttä, niitä ihmisiä ja sitä, mikä meni vikaan. 

Naapurit kävivät pällistelemässä kiinteistöä remontin aikaan, kertomassa tarinoita ja tarjoamassa apua. Grillasimme makkaraa räntäsateessa ulkona märillä hiilillä niin että ruoan lämpötila oli korkeintaan välttävä. Remonttityömaalla ei ollut vielä sähköjä, ei juoksevaa vettä ja sisätilat olivat niin saastaiset, että olisi ollut eläimellistä syödä siellä. Mieleeni on painunut se haju joka asunnossa vallitsi tuolloin. Painoni putosi remontin aikana viisi kiloa.

Perusteellisen siivoamisen jälkeen kaikki pinnat uusittiin. Tapettia oli parhaimmillaan kolmea kerrosta ja yksi meistä urhoollisista hioi reilu sata neliötä lattiaa maassa kontillaan epäkeskohiomakoneella, varmasti perkelettä huutaen. Projekti toteutettiin todella tiukkaan budjettiin, joten kaikki mahdollinen säästettiin ja kunnostettiin. Työskentelimme käytännössä yötä päivää tontilla kolmisen kuukautta. Päivisin olimme kukin omassa päivätyössämme, josta siirryimme talolle. Huumori loppui varmasti kaikilta kesken jossain vaiheessa. Pääsääntöisesti meitä oli neljä, silloin tällöin joku kaveri eksyi paikalle kauhistelemaan ja jeesimään.  

Nyt kun istun tässä olohuoneen nurkassa, niin en voi kuvitella tätä samaksi taloksi.  Hiottu ja pellavaöljysuoakuurattu lautalattia tuoksuu puulta, kaikkialla on avaraa ja puhdasta. Uudet rosteriset kodinkoneet näyttävät hyviltä valkoiseksi maalattujen kaapinovien rinnalla. Punatiilinen takka, leivinuuni ja puuhella tulevat oikeuksiinsa hiilen sävyseksi maalatulla taustalla. Takkahuone, kodinhoitohuone, kylppäri ja sauna säväyttävät edelleen retrolla ulkoasullaan, mutta nekin vielä joskus mahtuvat remonttibudjettiin. Kalliotakapihalta on aikoinaan näkynyt kauas horisonttiin. Metsä on vuosien saatossa rehevöitynyt ja piha on hyvin suojaisa. Etupihan omenapuussa sinnittelee varmaan edelleen muutama kohmeinen hedelmä. 

Mä olen aina elänyt elämääni ilman sen suurempia suunnitelmia. Kädestä suuhun, kunhan pärjää. Vaikka olen ammatiltani sisustusartesaani, tämä projekti toteutettiin täysin lennosta ilman ainuttakaan kaavaa tai 3D-mallinnoksen pyörittämistä ruudulla ja voi kuinka se kirpaisi. Alituisesti päädyttiin hätiköityihin  ratkaisuihin, jotka osoittautuivat kuitenkin päivänvalossa katseenkestäviksi. Moni asia tehtiin kahdesti, joskus kolmesti. Tahdon kiittää kaikkia, jotka olivat tässä projektissa apuna. Ei tähän kukaan selväjärkinen olisi lähtenyt. Ennen kaikkea, mikä helvetti vaivaa kun pitää muuttaa kerran vuodessa? Omakotitalosta ei lopu koskaan tekeminen kesken, suunnitelmia on jo takkahuoneen, eteisen, verannan ja pihamaan varalle. Allaolevat "ennen" kuvat on otettu talon tyhjennyksen jälkeen.

 Tervetuloa meille. Taas.











"Höyheniä lattioilla

Tähtään niillä seinien halkeamiin
kuin savuisen kapakan tikkatauluun
Kuten isäni viisitoista vuotta sitten
                                        Seinissä kaikuva nauru

Voisin olla intiaanipäällikkö
sulat päähineessäni
suhdennahka harteillani
                                Arvostettu

Ehkä tahtoisinkin olla lintu
Lentää tämän betonihelvetin kattojen yllä
Olla vapaa



Höyheniä lattioilla

Ehkä huomenna parsin kasaan untuvatyynyni


Tänään olen kuitenkin lapsi
menneisyys
intiaanipäällikkö

                                   Lintu."
                                                                                                                                                   KYLÄNMAHTI


You Might Also Like

2 kommentti(a)

  1. Huh mikä homma tuon fiksaamisessa on varmasti ollut. Mutta kyllä kannatti, näyttää upealta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tässä ollana niin raukean onnellisia ettei sanoja löydy :D

      Poista

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.