Ihana kamala kevät ja kohtaamisien kaipuu

09:52

Kevät nostaa päätään olohuoneen nurkassa. Kaikki viimesyksynä kesken jäänyt paska pilkottaa hitaasti sulavien lumien alta muistuttaen päivittäin tulevista vuoden suurimmista pihatalkoista. Aikaa istua alas ja kirjoittaa tuntuu olevan jatkuvasi vähemmän kun työskentelee keskimäärin yhdeksän päivää viikossa. No mitä on meneillään? Ensimmäinen varteenotettava asia on päivämäärä 1.5. jolloin olen myymässä puusepäntuotteitani Nokian vapputorilla Kankaantaan koulun pihassa klo 10-14. Saatavana on ainakin VIISTE -tarjottimia/leikkuulautoja ja lasinalussettejä, puukritsalliriipuksia sekä joitain uniikkeja kappaleita muista töistäni. Tuuhan moikkaan!

Taannoin otin myös uuden pienen tatuoinnin niskaan. Platina alchemy symboleissa edustaa päättäväisyyttä, sisukkuutta, korkeatasoista suorittamista sekä itsensä kehittämistä parhaaksi versiokseen. Aikoinaan platinaa luultiin hopean ja kullan sekoitukseksi, jonka vuoksi symbolissa on kuu ja aurinko, joista niistäkin voisin kertoa tarinan tai kaksi. Yrittäjyyden myötä musta on tullut jonkinlainen ylisuoriutuja. En voi jättää asioita puolitiehen tai tehdä vähän sinnepäin. Teen tunteja ja tunteja kunnes koen tehneeni kaikkeni ja puserran vielä vähän siihen päälle kunnes silmät ei enää pysy auki. Tämä nykyinen ylisuorittaja on täysin vieras ihminen sille edelliselle työtä vieroksuvalle taiteilijasielulle. Itsensä pitäminen kiireisenä on tehnyt musta jollain tavalla onnellisemman. En ehdi ajatella liikaa ja saan tunnustusta tekemästäni työstä. Mä todella pidän mun työstä, kaikista kolmesta niistä. Stressi on läsnä, mutta se on jollain tavalla lohdullinenkin ystävä. Jos nämä vaikuttavat joltain pre-burnoutin oireilta, niin soittakaa tohtorille.

Sain viimekuussa ensimmäisen autoni. Kyllä, sain. Ei tuollaista miestä olekkaan kuin omani. Vuosi sitten kun hän osti itselleen opetusluvan antaakseen minulle henkilökohtaisesti ajo-opetusta, vannotin hänellä ettei osta ensivuonna mitään. Sain pienessä lahjapussissa levyn Pandan tummaa suklaata ja toinen paketti oli ilmiselvä kukkapuska. Olin jo ikionnellinen niistä, kunnes avasin kukkapaketin, jonka sisällä oli kukkien seassa autonavain. Olin hetkeä aiemmin luvannut jo olla itkemättä niinkuin viimevuonna kävi. Lumen peittämässä pihassa, vihreä vanha Honda Civic. Mun ensimmäinen ikioma auto. Mieheni on hyvin käytännönläheinen ihminen. En ole koskaan saanut häneltä mitään, mitä en oikeasti tarvitse. Ja niin taas itkin, vaikka yritin sitä peitellä.

Jos voisi sanoa, saamatta sitä kuulostamaan leveilyltä, niin elän unelmaani. Maalle muutto on tehnyt ennen kaikkea hyvää, vaikka välillä tunnen itseni kovin yksinäiseksi. Täälä erakoituu. Ainoat ihmiset, joita tapaan on työkaverit ja asiakkaat. Nyt vasta olen huomannut kuinka sosiaalinen ihminen olenkaan. Kaipaan Tampereelta eniten ihmisiä. En pelkästään ystäviä ja after workeja, vaan kokonaisuudessaan ihmishälinää, kaikkia niitä tuntemattomiakin ihmisiä jotka kävelevät kadulla vastaan, joilla on kaikilla oma tarinansa. Täällä ei tule vastaan random kohtaamisia ihmisten kanssa. Eräs muisto Tampereelta lämmittää sydäntä edelleen. Istuttiin Vincentin kanssa Sorsapuistossa paistattelemassa päivää, kun vanhempi herrasmies kävelee luokseni ja istuu alas. Hän kertoi koirastaan, jonka oli menettänyt hiljattain. Hän kantoi mukanaan edesmenneen koiransa tennispalloa ja heitteli sitä Vincentille. Lähtiessään hän sanoi että Vincent voi pitää pallon, se tarvitsisi sitä enemmän nyt kuin hän. Ja tätä kaipaan. Kohtaamisia. Ihmisiä.


Club Spora joka perjantai Glorian yläkerrassa 22:00-3:30



TATTOO Henna Tattoo






You Might Also Like

0 kommentti(a)

If you’re really a mean person you’re going to come back as a fly and eat poop.